Ajatuksia

Kasvattajan ajatuksia snautserin jalostuksesta:

Pitäisi ensin kysyä, miksi ylipäätänsä lainkaan kasvattaa snautsereita. Eihän kasvattamalla rikastu (en ainakaan minä omaa sellaista taitoa), paranna maailmaa eikä estä nälänhätää. Sitä kun vain rodusta tykkää ja on jäänyt rotuun koukkuun. Snautsereita kasvattamalla olen saanut hyvin paljon ystäviä ja monta ihmistä hurahtamaan tähän upeaan rotuun.


Tällä hetkellä puhutaan paljon snautsereiden terveydestä, mikä onkin äärettömän hyvä asia. Vielä noin 10 vuotta sitten asiasta puhuminen oli tabu, snautsereilla ei ollut terveysongelmia -snautserihan on perusterve rotu. Tällä hetkellä on kuitenkin huoli snautserien lonkista. Kun muutin Suomeen, arvostin kasvattajan korkeaa moraalia. Tulin siihen tulokseen, että Suomessa kasvattaja kasvattaa sitä, mitä tuomari arvostaa laadukkaaksi ja sitä myös ostaja ostaa. Ihmiset, jotka ovat minulta koiran ostaneet, ovat kyselleet hyvin tarkasti luonteesta ja terveydestä eikä juuri ketään ole kiinnostanut koiran menestys näyttelyssä. En osaa kuvitella, että olisin tästä maailman kolkasta myynyt D-lonkkaisesta koirasta pentuja. Kasvattajaurani olen aloittanut B/C-lonkkaisella nartulla, josta on isojen pentueiden vuoksi 40 kasvattia. Jalostustietojärjestelmästä voi jokainen nähdä, miten monta C-lonkkaista se on jättänyt ja mikä on lonkkakuvausprosenttini. Kenelläkään kasvattajalla ei mielestäni ole niin montaa lonkkakuvattua jälkeläistä, kiitos ammattini.


En kiellä D-lonkkaisten käyttöä jalostukseen. Jos minullakin olisi UPEA, kaikin puolin kerrassaan UPEA yksilö, itkisin verisiä kyyneleitä ja käyttäisin sitä kerran ja olisin varmasti hyvin, hyvin tarkkaan etsinyt sille upean uroksen, jolla olisi A lonkat... Ihmettelen kyllä suuresti, miksi esimerkiksi nartulle, joka on kaukana upeasta, joka ei ole edes ainutlaatuinen sukupuun puolelta, etsittäisiin urosta. Täytyisi olla oikein hyvä puhumaan, että osaisi ostajalle perustella, miksi kannattaa ostaa. En elättäisi itseäni vakuutusmyyjän ammatilla...


Muistakaa hyvät ihmiset, etteivät lonkat edusta koiran koko terveyttä. Eivätkä edes lonkat ja silmäsairaudet. On paljon, paljon muutakin. Minä haluan uskoa siihen, että kaikki me kasvattajat yritämme parhaamme. En ole koskaan käyttänyt jalostukseen sairasta yksilöä ja uroksetkin ovat aina olleet A- tai B-lonkkaisia. Siitä huolimatta kasvateissani on sairaita yksilöitä, vaikkakaan ei lonkkien puolesta. On kolme tapausta SLO-kynsisairautta, on sydämen laajentuma, on kroonisia ientulehduksia. Vasta lopetin 4-vuotiaan kasvattini masseter myosiitin vuoksi. Mikään ei harmita niin paljon kuin omistajan pohjaton suru hänen menettäessään perheenjäsenensä. Yritän olla tukena parhaani mukaan, mutta joskus ei vain riitä.


Koiraharrastus on siksikin ahdistavaa, että siinä korostuu katkeruus, tekopyhyys ja toisen sormella osoittaminen. Sinä, joka olet virheetön, heitä kivellä...vai miten sitä suomeksi sanotaankaan. En usko, että snautserin saaminen PEVISA-ohjelmaan pelastaisi rodun. Ne, jotka haluavat päästä pentulistalle (sillä netin kautta myydään) ovat vanhemmat peilauttaneet. On vähän kasvattajia, jotka eivät valita. Joskus minulta on kysytty vieraskirjassa, mitä olen saanut "hienoilla ulkomaalaisilla uroksillani” aikaiseksi. Ehkä en mitään, en ole pelastanut maailmaa, en snautseria, mutta olen kenties yrittänyt laajentaa jalostuspohjaa. Jos samoja uroksia on käyttänyt koko Eurooppa, niin Suomi on aika kaukana Berliinistä ja Prahastakin. Suomi on niin kaukana.


Näyttelyt? Kauneus on katsojan silmässä. Vaikka snautseriakin määrittelee rotumääritelmä, jokainen ymmärtää sen eri tavalla. Jollekin on tärkeää, että koira esiintyy, toista ei haittaa, vaikka koira pomppii kuin apina. Toinen on tarkka silmien muodosta, toista haittaa, jos koiran turkki on väriltään haalistunut. Suomen muotovalioksi saa melkein minkä koiran vain, jos vain jaksaa ajaa ympäri maata. Finnsieger on mielestäni paljon arvokkaampi titteli, sen saadakseen täytyy voittaa luokkansa ja saada ERI erikoistuomarilta useamman kerran.


En itse niin perusta näyttelymenestyksistä. Tykkään kyllä käydä näyttelyissä, tykkään tavata ystäviäni. En kuulu Suomen kasvattajien parhaimmistoon, mutta BIS-kasvattajaryhmä erikoisnäyttelyssä lämmitti mieltäni. Se oli minulle todistus siitä, etten ole vain teettänyt pentuja, vaan olen kuudessa vuodessa jotain saanut aikaiseksikin -rodunomaisia yksilöitä neljästä eri yhdistelmästä. Ehkä se ei enää toistu, mutta se ei olekaan päämääräni. On hienoa puhua rodun terveydestä enkä aio jakaa viisaita neuvoja, käytettäköön maalaisjärkeä. On muutakin kuin snautseri, on perhe, jonka edelle snautseri ei mene. Piste.


Martina 25.2.2008
 

Kasvattamieni pentujen hinta määrittyy pennun ja sen vanhempien laadun sekä hieman myös pennuttamiseen liityvien ylimääräisten kulujen mukaan. Jos vanhemmat ovat valioita ja lonkat ovat A/B, pennun hinta on korkeampi. Jos vanhemmat eivät ole saaneet laatuarvostelussa vähintään erinomaista tai lonkat ovat C, pennun hinta on pienempi. Jos urospennulla on luovutusiässä laskeutunut vain toinen kives tai pennulla on purentavika, pennun hinta on 50 % normaalista.


Ns. ylimääräisiä kuluja kertyy esimerkiksi ulkomailla astutettaessa mm.  edestakaisista lentolipuista tai urosten hyppymaksuista, jotka liikkuvat 700-1000 euron tienoilla. Tällä hetkellä Suomessa pennun hinta on 850-1220 euroa kasvattajasta riippuen. Jotkut kasvattajat joutuvat maksamaan alv:n pennuista, jos tietty tuloraja vuodessa ylittyy. Koska kenneltoimintani on melko pienimuotoista ja päätulot tulevat kuitenkin eläinlääkärin työstäni, voin päättää pennun hinnoista joustavasti.


Martina 15.3.2009